Aloitimme reissun oluilla ja todennakoisesti - ja toivottavasti - matkan kalleimmilla blineilla, 5 euroa per latty. Loppuillan noin 7-vuotias venalainen Mark piti meille hytissa kielikylpya leikkimalla moottorisahamurhaajaa, taikuria ja robotinohjaajaa ja puhumalla samalla taukoamatta. Kuuntelimme samalla mp3-soittimesta Ultra Bran Moskovaa. Mina ainakin turvauduin yoksi korvatulppiin. Kanssamme matkustanut venalainen perhe oli kylla oikein mukava.
Perilla etsimme aseman, josta saisimme liput junaan valille Irkutsk - Ulan Bator. Jonotettiin ehka kolme varttia, mutta lippuja ei kuulemma ollut. Venalaiset nuoret jonossa neuvoivat toiselle asemalle ja kavimme viela kysymassa rakennuksen toisella puolella, missa oikeasti enkkua puhuva virkailija kertoi, etta Irkutskin kiintiossa on viela lippuja saatavissa, pitaa ostaa vasta sielta. Selvahan se sitten on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti