Rinkat saapuivat viimein

Parin päivän odottelun jälkeen tiistai-iltana tuli vihdoin odotettu puhelinsoitto: rinkat ovat saapuneet Helsinki-Vantaalle. Saimme ne heti samana iltana, ehjinä ja kaikki tavarata tallella. Jee! Samalla saimme takaisin myös kameran purkupiuhan, joten tämän jälkeen niitä kuviakin voi alkaa joskus toivoa tänne. Karsimista tosin riittää.

Tässä muuten linkki Moskova-Irkutsk-välin hyttitovereidemme blogiin:
http://blogi.fi/index.php?lang=fi&area=normal&s=1&id=kaalikaissi&list=6

Kotona

Ollaan Suomessa. 7,5 tuntia lentoa, kiirekiirevaihto Moskovassa ja viela 1,5 tuntia päälle. Kolme lentokoneateriaa päivassä alkaa olla riittävasti. Rinkat eivat ehtineet vaihdossa kyytiin, mutta tulevat toivottavasti seuraavalla koneella. Aeroflotin toiminta oli muuten kylla moitteetonta.

Kiitos ja kuulemiin, kuvia matkasta tulee tänne kunhan ehditaan niita purkaa.

Viimeinen paiva chillisti

Nyt jos koskaan olisi hyva aika perustaa trendikas ja menestyva baari Pekingiin. Keskiluokka kasvaa ja nuoriso hengaa innoissaan nettipalveluja ja lasiteeta tarjoavissa hutong-kahviloissa, ja niin teimme mekin tanaan.

Paivalla kavimme kahvilassa, jossa oli tarjolla oluita Englannista ja Saksasta ja pitka lista erilaisia kahveja. Tilatessa englantilaisen oluen sai kolmen tarjoilijan hammastyneen ilmeen ja keskustelun, mita se maksaa ja miten se tarjoillaan. Eilinen Pekingin ankan kanssa tilattu viinipullo oli henkilokunnalle lahes yhta hammentavaa. Kolmas tarjoilija osasi kayttaa korkkiruuvia ja sai pullon auki. Muutoksen vauhti kaikessa on taalla kova ja ensi kesan olympialaisissa ranskalaisten kisaturistien viinit aukevat jo varmasti sujuvasti.

Terhi taytti tanaan myos viimeisen lomatoiveensa ja otti rentouttavan jalka- ja hartiahieronnan. Kyseisessa paikassa kaikki hieronta-asiakkaat olivat muuten lankkareita ja manikyyriasiakkaat nuoria kiinalaisnaisia. Antti taas piipahti parlamenttitalossa (englanniksi vaatimattomasti Great Hall of People) ja oli hieman pettynyt nakemaansa. Odotettu mahtipontisuuden huipentuma latistui parlamenttisaliin, joka naytti lahinna puuseinaiselta teatterisalilta. Sinaansa kuvaa hyvin siella tapahtuvaa toimintaa. Koppalakkejakin oli vahanlaisesti.

Huominen paiva kuluu Aeroflotin kyydissa. Kai sielta saa kaviaaria.

The Muuri

Pekingin matkalaisten kaupunkituntemus alkaa olla jo huolestuttavan hyva, joten oli aika suunnistaa kunnolla kaupungin ulkopuolelle. Hostellin jarjestama kyyti vei muutaman tunnin ajomatkan paahan, Jinshanlingin kylaan, josta otimme koysiradan ylos vuorelle. Sielta aloitimme 10 kilometrin taivalluksen muuria pitkin kohti Simantaita, josta kyyti hakisi pois.

Muuri on hyvin vaihtelevassa kunnossa. On taysin restauroituja osuuksia, joissa on suurimmat turistimassat ja eniten arsyttavia "I climbed the Great Wall " T-paitojen myyjia. Sitten on hyvakuntoiset, mutta paaasiassa kunnostamattomat osuudet (kuten meidan osuutemme), joissa valilla pitaa turvautua kasien apuun, kun porrastusta ei ole kunnostettu lankkarituristin askelpituudelle sopivaksi. Juomanmyyjia ja turisteja on naissa vahemman. Kolmas vaihtoehto muuriin tutustumiseen olisi ollut matka taysin kunnostamattomalle, monen reppureissaajan mielesta "aidolle" muurille, jossa kulkeminen on erittain hankalaa, mutta eipa ole kaupustelijoita tai muita turisteja riesana.

Muuri mutkittelee pitkin huippuja erittain upeissa vuoristomaisemissa. Pisti kylla miettimaan, miten ihmeessa tallainen rakennelma on saatu aikaan silloisilla valineilla ja materiaaleilla. Nykyiset ponnistukset Tiibetin junaradan kohdalla (100 000 rakentajaa ja 4 vuotta aikaa) tuntuvat pienilta taman rinnalla.

Hutong-kujilla pyoran selassa

Liikennevalineista polkupyora on pekingilaisten suosikki, ja mekin uskaltauduimme koettamaan. Se osoittautui loistavaksi tavaksi tutkia pikkukujien eli hutongien elamaa. Monet niista ovat jyran alla olympialaisten lahestyessa, kun kaiken pitaa olla siistia ja jarjestyksessa.

Kapeilla hutongeilla ihmiset myivat jos jonkinlaista tavaraa, mutta myos elivat jokapaivaista elamaansa: soivat, pelailivat, pesivat pyykkia, kokkasivat ja ihan vain istuskelivat. Kujilla istui vihannes- ja siemenkauppiaita, jotka olivat levittaneet myyntitavaransa pienten huopien paalle. Myos suutarit ja pyorankorjaajat tyoskentelivat kadulla. Myynnissa oli myos elaimia kissasta kaarmeeseen, kanista kultakaloihin, tipuista toukkiin. Aina ei voinut tietaa, mika on tarkoitettu lemmikiksi ja mika ruoaksi. Myos kulmakuppiloita riitti. Asiakkaiksi virtasi toimistotyolaisia hutong-alueiden ulkopuolelta toimistotorneista.

Illalliseksi Pekingin ankka. Maineensa veroinen.

Ilta Donghuamenin ruokatorilla

Nam. Nightmarketilla vartaisiin on pistetty mita vain: kaarmeita, heinasirkkoja, toukkia, matoja, mustekaloja, lammasta, possua, kanaa, lootusta, tuhatjalkaisia, rapuja, munia, munakoisoa, kiivia, meloonia. Padoissa porisevat sienikeitot, lihanyytit ja uppopaistetut jaatelot ja kakut. Erinomainen illallispaikka.

Aamu Tiantanin puistossa

Taiji, meditaatio, jooga, itamainen musiikki, miekkailu, aamun lehti, kalligrafia, kuoroharjoitukset, tee.

Mutta myos jalkasulkapallot, mailapelit ja pelivalineiden aanekkaat myyjat, siimaleikkurit, turistilaumat ja Coca-cola.