Parin päivän odottelun jälkeen tiistai-iltana tuli vihdoin odotettu puhelinsoitto: rinkat ovat saapuneet Helsinki-Vantaalle. Saimme ne heti samana iltana, ehjinä ja kaikki tavarata tallella. Jee! Samalla saimme takaisin myös kameran purkupiuhan, joten tämän jälkeen niitä kuviakin voi alkaa joskus toivoa tänne. Karsimista tosin riittää.
Tässä muuten linkki Moskova-Irkutsk-välin hyttitovereidemme blogiin:
http://blogi.fi/index.php?lang=fi&area=normal&s=1&id=kaalikaissi&list=6
keskiviikko 1. elokuuta 2007
sunnuntai 29. heinäkuuta 2007
Kotona
Ollaan Suomessa. 7,5 tuntia lentoa, kiirekiirevaihto Moskovassa ja viela 1,5 tuntia päälle. Kolme lentokoneateriaa päivassä alkaa olla riittävasti. Rinkat eivat ehtineet vaihdossa kyytiin, mutta tulevat toivottavasti seuraavalla koneella. Aeroflotin toiminta oli muuten kylla moitteetonta.
Kiitos ja kuulemiin, kuvia matkasta tulee tänne kunhan ehditaan niita purkaa.
Kiitos ja kuulemiin, kuvia matkasta tulee tänne kunhan ehditaan niita purkaa.
lauantai 28. heinäkuuta 2007
Viimeinen paiva chillisti
Nyt jos koskaan olisi hyva aika perustaa trendikas ja menestyva baari Pekingiin. Keskiluokka kasvaa ja nuoriso hengaa innoissaan nettipalveluja ja lasiteeta tarjoavissa hutong-kahviloissa, ja niin teimme mekin tanaan.
Paivalla kavimme kahvilassa, jossa oli tarjolla oluita Englannista ja Saksasta ja pitka lista erilaisia kahveja. Tilatessa englantilaisen oluen sai kolmen tarjoilijan hammastyneen ilmeen ja keskustelun, mita se maksaa ja miten se tarjoillaan. Eilinen Pekingin ankan kanssa tilattu viinipullo oli henkilokunnalle lahes yhta hammentavaa. Kolmas tarjoilija osasi kayttaa korkkiruuvia ja sai pullon auki. Muutoksen vauhti kaikessa on taalla kova ja ensi kesan olympialaisissa ranskalaisten kisaturistien viinit aukevat jo varmasti sujuvasti.
Terhi taytti tanaan myos viimeisen lomatoiveensa ja otti rentouttavan jalka- ja hartiahieronnan. Kyseisessa paikassa kaikki hieronta-asiakkaat olivat muuten lankkareita ja manikyyriasiakkaat nuoria kiinalaisnaisia. Antti taas piipahti parlamenttitalossa (englanniksi vaatimattomasti Great Hall of People) ja oli hieman pettynyt nakemaansa. Odotettu mahtipontisuuden huipentuma latistui parlamenttisaliin, joka naytti lahinna puuseinaiselta teatterisalilta. Sinaansa kuvaa hyvin siella tapahtuvaa toimintaa. Koppalakkejakin oli vahanlaisesti.
Huominen paiva kuluu Aeroflotin kyydissa. Kai sielta saa kaviaaria.
Paivalla kavimme kahvilassa, jossa oli tarjolla oluita Englannista ja Saksasta ja pitka lista erilaisia kahveja. Tilatessa englantilaisen oluen sai kolmen tarjoilijan hammastyneen ilmeen ja keskustelun, mita se maksaa ja miten se tarjoillaan. Eilinen Pekingin ankan kanssa tilattu viinipullo oli henkilokunnalle lahes yhta hammentavaa. Kolmas tarjoilija osasi kayttaa korkkiruuvia ja sai pullon auki. Muutoksen vauhti kaikessa on taalla kova ja ensi kesan olympialaisissa ranskalaisten kisaturistien viinit aukevat jo varmasti sujuvasti.
Terhi taytti tanaan myos viimeisen lomatoiveensa ja otti rentouttavan jalka- ja hartiahieronnan. Kyseisessa paikassa kaikki hieronta-asiakkaat olivat muuten lankkareita ja manikyyriasiakkaat nuoria kiinalaisnaisia. Antti taas piipahti parlamenttitalossa (englanniksi vaatimattomasti Great Hall of People) ja oli hieman pettynyt nakemaansa. Odotettu mahtipontisuuden huipentuma latistui parlamenttisaliin, joka naytti lahinna puuseinaiselta teatterisalilta. Sinaansa kuvaa hyvin siella tapahtuvaa toimintaa. Koppalakkejakin oli vahanlaisesti.
Huominen paiva kuluu Aeroflotin kyydissa. Kai sielta saa kaviaaria.
perjantai 27. heinäkuuta 2007
The Muuri
Pekingin matkalaisten kaupunkituntemus alkaa olla jo huolestuttavan hyva, joten oli aika suunnistaa kunnolla kaupungin ulkopuolelle. Hostellin jarjestama kyyti vei muutaman tunnin ajomatkan paahan, Jinshanlingin kylaan, josta otimme koysiradan ylos vuorelle. Sielta aloitimme 10 kilometrin taivalluksen muuria pitkin kohti Simantaita, josta kyyti hakisi pois.
Muuri on hyvin vaihtelevassa kunnossa. On taysin restauroituja osuuksia, joissa on suurimmat turistimassat ja eniten arsyttavia "I climbed the Great Wall " T-paitojen myyjia. Sitten on hyvakuntoiset, mutta paaasiassa kunnostamattomat osuudet (kuten meidan osuutemme), joissa valilla pitaa turvautua kasien apuun, kun porrastusta ei ole kunnostettu lankkarituristin askelpituudelle sopivaksi. Juomanmyyjia ja turisteja on naissa vahemman. Kolmas vaihtoehto muuriin tutustumiseen olisi ollut matka taysin kunnostamattomalle, monen reppureissaajan mielesta "aidolle" muurille, jossa kulkeminen on erittain hankalaa, mutta eipa ole kaupustelijoita tai muita turisteja riesana.
Muuri mutkittelee pitkin huippuja erittain upeissa vuoristomaisemissa. Pisti kylla miettimaan, miten ihmeessa tallainen rakennelma on saatu aikaan silloisilla valineilla ja materiaaleilla. Nykyiset ponnistukset Tiibetin junaradan kohdalla (100 000 rakentajaa ja 4 vuotta aikaa) tuntuvat pienilta taman rinnalla.
Muuri on hyvin vaihtelevassa kunnossa. On taysin restauroituja osuuksia, joissa on suurimmat turistimassat ja eniten arsyttavia "I climbed the Great Wall " T-paitojen myyjia. Sitten on hyvakuntoiset, mutta paaasiassa kunnostamattomat osuudet (kuten meidan osuutemme), joissa valilla pitaa turvautua kasien apuun, kun porrastusta ei ole kunnostettu lankkarituristin askelpituudelle sopivaksi. Juomanmyyjia ja turisteja on naissa vahemman. Kolmas vaihtoehto muuriin tutustumiseen olisi ollut matka taysin kunnostamattomalle, monen reppureissaajan mielesta "aidolle" muurille, jossa kulkeminen on erittain hankalaa, mutta eipa ole kaupustelijoita tai muita turisteja riesana.
Muuri mutkittelee pitkin huippuja erittain upeissa vuoristomaisemissa. Pisti kylla miettimaan, miten ihmeessa tallainen rakennelma on saatu aikaan silloisilla valineilla ja materiaaleilla. Nykyiset ponnistukset Tiibetin junaradan kohdalla (100 000 rakentajaa ja 4 vuotta aikaa) tuntuvat pienilta taman rinnalla.
torstai 26. heinäkuuta 2007
Hutong-kujilla pyoran selassa
Liikennevalineista polkupyora on pekingilaisten suosikki, ja mekin uskaltauduimme koettamaan. Se osoittautui loistavaksi tavaksi tutkia pikkukujien eli hutongien elamaa. Monet niista ovat jyran alla olympialaisten lahestyessa, kun kaiken pitaa olla siistia ja jarjestyksessa.
Kapeilla hutongeilla ihmiset myivat jos jonkinlaista tavaraa, mutta myos elivat jokapaivaista elamaansa: soivat, pelailivat, pesivat pyykkia, kokkasivat ja ihan vain istuskelivat. Kujilla istui vihannes- ja siemenkauppiaita, jotka olivat levittaneet myyntitavaransa pienten huopien paalle. Myos suutarit ja pyorankorjaajat tyoskentelivat kadulla. Myynnissa oli myos elaimia kissasta kaarmeeseen, kanista kultakaloihin, tipuista toukkiin. Aina ei voinut tietaa, mika on tarkoitettu lemmikiksi ja mika ruoaksi. Myos kulmakuppiloita riitti. Asiakkaiksi virtasi toimistotyolaisia hutong-alueiden ulkopuolelta toimistotorneista.
Illalliseksi Pekingin ankka. Maineensa veroinen.
Kapeilla hutongeilla ihmiset myivat jos jonkinlaista tavaraa, mutta myos elivat jokapaivaista elamaansa: soivat, pelailivat, pesivat pyykkia, kokkasivat ja ihan vain istuskelivat. Kujilla istui vihannes- ja siemenkauppiaita, jotka olivat levittaneet myyntitavaransa pienten huopien paalle. Myos suutarit ja pyorankorjaajat tyoskentelivat kadulla. Myynnissa oli myos elaimia kissasta kaarmeeseen, kanista kultakaloihin, tipuista toukkiin. Aina ei voinut tietaa, mika on tarkoitettu lemmikiksi ja mika ruoaksi. Myos kulmakuppiloita riitti. Asiakkaiksi virtasi toimistotyolaisia hutong-alueiden ulkopuolelta toimistotorneista.
Illalliseksi Pekingin ankka. Maineensa veroinen.
Ilta Donghuamenin ruokatorilla
Nam. Nightmarketilla vartaisiin on pistetty mita vain: kaarmeita, heinasirkkoja, toukkia, matoja, mustekaloja, lammasta, possua, kanaa, lootusta, tuhatjalkaisia, rapuja, munia, munakoisoa, kiivia, meloonia. Padoissa porisevat sienikeitot, lihanyytit ja uppopaistetut jaatelot ja kakut. Erinomainen illallispaikka.
Aamu Tiantanin puistossa
Taiji, meditaatio, jooga, itamainen musiikki, miekkailu, aamun lehti, kalligrafia, kuoroharjoitukset, tee.
Mutta myos jalkasulkapallot, mailapelit ja pelivalineiden aanekkaat myyjat, siimaleikkurit, turistilaumat ja Coca-cola.
Mutta myos jalkasulkapallot, mailapelit ja pelivalineiden aanekkaat myyjat, siimaleikkurit, turistilaumat ja Coca-cola.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2007
Miten liikkua Pekingissa?
Pekingin koko yllatti, vaikka sen toki tiesi suureksi. Kaikkialle on pitka matka. Valimatkat ja paahtava kuumuus pistavat miettimaan, mika on jarkeva ja vahiten uuvuttava tapa siirtya paikasta toiseen.
Jalat. Ei yleensa kannata. Liian kuuma, liian pitkat matkat, liian leveat tiet, liikaa liikennetta.
Fillari. Pyorakaistat on joka paikassa ja ruuhkista ei tarvitse valittaa. Monien paikallisten valinta eika ihme. Turistille vahan vaikea valine.
Bussi. Pekingin suosituin joukkoliikennemuoto. Niita kulkee paljon ja niilla paasee melkein minne vain. Osa on ilmastoituja. Useimmiten istumapaikkaa ei saa, koska kayttoaste on kova. Siihen vaikuttavat halvat hinnat: 0,5-1 yuania per matka eli 5-10 senttia. Liikenne on tosin ruuhkainen ja liikkuminen sen takia hidasta.
Metro. Talla hetkella on toiminnassa vain kaksi linjaa: ita-lansi ja rengaslinja. Moneenkaan paikkaan ei siis paase metrolla. Se on mukava, nopea ja ilmastoitu ja valilla vaunuissa on jopa valjaa. Tama taas on paikallisille hieman korkean hinnan ansiota (3 yuania/matka).
Fillaririksa. Erittain hauska tapa siirtya lyhyita matkoja. Etuna on, etta pystyy oikaisemaan pikkukujien kautta. Ongelmana vaan on, etta kuskit nyhtavat turistilta viimeisetkin pennoset. Hinta on selvasti korkein kaikista kulkumuodoista taalla.
Taksi. Taman testin voittaja. Luotettavia (aina mittarit paalla), ilmastoituja, aina helposti saatavilla ja ennen kaikkea HALPOJA. Ensimmaiset 3 kilometria 10 yuania ja sitten pari Y:ta per kilsa paalle. Alle kahdella eurolla paasee siis kaupungin alueella pidemmankin matkan. Liikenneruuhkat tietysti hidastavat matkaa kuten busseillakin, mutta valiako silla, kunhan ilmastointi pelaa.
Jalat. Ei yleensa kannata. Liian kuuma, liian pitkat matkat, liian leveat tiet, liikaa liikennetta.
Fillari. Pyorakaistat on joka paikassa ja ruuhkista ei tarvitse valittaa. Monien paikallisten valinta eika ihme. Turistille vahan vaikea valine.
Bussi. Pekingin suosituin joukkoliikennemuoto. Niita kulkee paljon ja niilla paasee melkein minne vain. Osa on ilmastoituja. Useimmiten istumapaikkaa ei saa, koska kayttoaste on kova. Siihen vaikuttavat halvat hinnat: 0,5-1 yuania per matka eli 5-10 senttia. Liikenne on tosin ruuhkainen ja liikkuminen sen takia hidasta.
Metro. Talla hetkella on toiminnassa vain kaksi linjaa: ita-lansi ja rengaslinja. Moneenkaan paikkaan ei siis paase metrolla. Se on mukava, nopea ja ilmastoitu ja valilla vaunuissa on jopa valjaa. Tama taas on paikallisille hieman korkean hinnan ansiota (3 yuania/matka).
Fillaririksa. Erittain hauska tapa siirtya lyhyita matkoja. Etuna on, etta pystyy oikaisemaan pikkukujien kautta. Ongelmana vaan on, etta kuskit nyhtavat turistilta viimeisetkin pennoset. Hinta on selvasti korkein kaikista kulkumuodoista taalla.
Taksi. Taman testin voittaja. Luotettavia (aina mittarit paalla), ilmastoituja, aina helposti saatavilla ja ennen kaikkea HALPOJA. Ensimmaiset 3 kilometria 10 yuania ja sitten pari Y:ta per kilsa paalle. Alle kahdella eurolla paasee siis kaupungin alueella pidemmankin matkan. Liikenneruuhkat tietysti hidastavat matkaa kuten busseillakin, mutta valiako silla, kunhan ilmastointi pelaa.
tiistai 24. heinäkuuta 2007
Kahvia ja jaateloa
Tanaan tyydytimme eurooppalaisia mielihalujamme yhdella Pekingin isoimmista ostoskaduista. Taalla on yleisesti nimittain hyvan kahvin ja jaatelon - elaman suurien nautintojen - saaminen hankalaa, mutta tanaan saimme niita ostoskadulla, jossa on saatavissa melkein mita vain. Myos ihan jarjeton maara jarjettoman hintaista olympialaiskamaa. Niista osataan rahastaa.
Illalla kavimme katsomassa lapsiakrobaatteja. Ei tieda, mita ajatella instituutiosta, mutta ihan kasittamattoman taitavia ne olivat. 12 tyttoa ajaa ympari lavaa yhden polkupyoran paalla...
Illalla kavimme katsomassa lapsiakrobaatteja. Ei tieda, mita ajatella instituutiosta, mutta ihan kasittamattoman taitavia ne olivat. 12 tyttoa ajaa ympari lavaa yhden polkupyoran paalla...
maanantai 23. heinäkuuta 2007
TerhAntti sensuurin kohteena?
Kiina on paassyt usein otsikoihin rajoittaessaan kansalaistensa paasya joihinkin internetin sivustoihin. Nyt alkaa tuntua sille, etta Blogspot on yksi niista. Blogspot.com osoitteisiin ei nimittain paase hostellimme koneella. Onneksi blogimme kirjoitustila on domainin blogger.com alla, joten pystymme jatkamaan Kiinan kansalaisten mielia saastuttavaa toimintaamme.
Hikiset turistit
Kaikki liikkuminen on tehtava hitaasti. Pekingin lampotila lahentee 35 astetta ja vetta kuluu aikamoisia maaria. Kavimme tanaan katsomassa Pekingin turistin pakolliset kuviot: Taivaallisen rauhan aukion ja Kielletyn kaupungin. Maon mausoleumi oli remontissa, kuten moni muukin julkinen rakennus. Kesaolympialaisten tulo vuonna 2008 nakyy katukuvassa myos talla tavalla. Uusia metrolinjojakin on rakenteilla viisi.
Keisarien palatseissa oli ihmettelemista eika vahiten sen takia, etta itse keisarit olivat kaytannossa vankeina omissa palatseissaan Kielletyssa kaupungissa ja kaikkiin ulkopuolelle tapahtuviin vierailuihin piti olla pateva syy. Mukana kulki aina jarjettoman kokoinen haaremi eunukkeja siloittelemassa tieta majesteetin jalkojen alla.
Hutong-kujat heraavat eloon kun aurinko laskee. Monella kujien asukilla on jotain myytavaa: pieni kioski, vartaita hiiligrillissa tai parturiliike. Paivalla, kun kojujen sisaan ei nae niin helposti (eika ymmarra kyltteja), moni kiva asia jaa huomaamatta. Auringon laskettua kaikki on paljon selkeampaa.
Keisarien palatseissa oli ihmettelemista eika vahiten sen takia, etta itse keisarit olivat kaytannossa vankeina omissa palatseissaan Kielletyssa kaupungissa ja kaikkiin ulkopuolelle tapahtuviin vierailuihin piti olla pateva syy. Mukana kulki aina jarjettoman kokoinen haaremi eunukkeja siloittelemassa tieta majesteetin jalkojen alla.
Hutong-kujat heraavat eloon kun aurinko laskee. Monella kujien asukilla on jotain myytavaa: pieni kioski, vartaita hiiligrillissa tai parturiliike. Paivalla, kun kojujen sisaan ei nae niin helposti (eika ymmarra kyltteja), moni kiva asia jaa huomaamatta. Auringon laskettua kaikki on paljon selkeampaa.
sunnuntai 22. heinäkuuta 2007
Valkonaamainen nahtavyys
Olemme varsinainen nahtavyys taalla, ainakin Jiningissa. Yksi jenkki laski, etta siita otettiin 5 kuvaa jonkun ekan puolen tunnin aikana Jiningissa. Eras mies halusi kuvaan Antin lomaparran kanssa. Myos junassa kaikki puuhastelumme olivat estottoman tarkastelun ja naureskelunkin kohteena.
Toisaalta jiningilaisessa ravintolassa eksoottisuudestamme oli myos apua. Saimme tilattua mahtavat ruoat paljolti sen ansiosta, etta kaksi asiakkaana ollutta paikallista miesta tulkkasi meille ruokalistaa Lonelyplanetin avulla ja esitteli omia ruokiaan, joista sitten valitsimme annoksia omaan tilaukseemme.
Kiinalainen jarjestys
Kukat ovat penkeissaan siisteissa riveissa, puhumattakaan koppalakeista, jotka seisovat junan rinnalla tasaisin valimatkoin. Olemme selvastikin ylittaneet Kiinan rajan.
Aseman laitureille ei paase, ennen kuin oma juna lahtee. Jiningin ykkoslaiturilla ihmiset asettuivat siistiin jonoon siihen kohtaan, johon oma vaunu pysahtyy. Kuudessa minuutissa pitaa lastata aikamoinen maara ihmisia sisaan. Pois jaavat tulevat ulos eri ovesta.
Peking lansi -juna-asemalla ja liikenteessa on ihmisia ihan tajuton maara. Kaikki toimii loogisessa jarjestyksessa. Pitka taksijono kulkee reippaasti ja polkupyorat mahtuvat hyvin muun liikenteen sekaan, koska kaikki on suunniteltu ja ihmiset noudattavat tiukasti saantoja. Jokaisen liikkeen ylapuolella on sen tarkka osoite, joten ei jaa epaselvaksi, missa liikutaan.
Myos hostellissa asiat toimii. Vastaanottotiskin vieressa on taulu, josta voi repaista kapeita paperisuikaleita taksikuskia varten. Niissa lukee kiinaksi ja englanniksi esimerkiksi "Voisitteko vieda minut kiellettyyn kaupunkiin?". Jokapaikassa on lappuja, joissa kerrotaan, mita saa ja ei saa tehda ja miten mihinkin paasee.
Puutarha Pekingissa
Junamatka Jiningista Pekingiin oli raskas mutta mielenkiintoinen. Meilla oli istumapaikat koko yon kestavalle matkalle. Naimme lukemattomia eri tapoja, joilla ihminen voi nukkua 30x30 senttimetrin tilassa. Suosituin oli poytaan nojaaminen ja se toimi meillakin. Jotkut yrittivat nukkua myos seisten mutta kehnolla menestyksella.
Kun aamu valkeni ja lahestyimme Pekingia, maisema muuttui jylhaksi kallioksi. Ja silti piti viela rakentaa muuri, etta Tshingis ja muut pohjoisen sotijat pysyisivat poissa. No eipa auttaneet vuoret eika muuri.
Hostelli sijaitsee "vanhan Pekingin" Hutong-alueella, jonka kujat muistuttavat ihan pikkukaupunkia. Parin korttelin paassa on kuitenkin isot kadut. Taalla on todella viihtyisa ja rauhallinen sisapiha ja puutarha, jonne on ihana paeta suurkaupungin polya ja melua. Tanaan ohjelmassa ainoastaan lepailya ja hengailua.
lauantai 21. heinäkuuta 2007
Taivaalliset Jiningin sapuskat
Kiinassa on muutakin taivaallista kuin rauhan aukio. Nimittain ruoka, ainakin parin Venajalla ja Mongoliassa vietetyn viikon jalkeen. Siella ruoka ei tuntunut ollenkaan huonolta, mutta kun vertaa...Muutaman tunnin pysäys Jiningissä antoi esimakua Kiinan
kulinarismista. Soimme kulmakapakassa täyden ja todella herkullisen illallisen, oluineen 2 euroa per naama.
Lähikaupan snäkkitiskissä oli kanan jalkoja ja esimerkiksi viiriaisen munia vakuumissa. Nyt junassa kohti Pekingiä, välillä istumapaikoilla. Nukkuminen jää vähiin. Aamulla on junamatka Leppavaarasta Pekingiin päätöksessä.
kulinarismista. Soimme kulmakapakassa täyden ja todella herkullisen illallisen, oluineen 2 euroa per naama.
Lähikaupan snäkkitiskissä oli kanan jalkoja ja esimerkiksi viiriaisen munia vakuumissa. Nyt junassa kohti Pekingiä, välillä istumapaikoilla. Nukkuminen jää vähiin. Aamulla on junamatka Leppavaarasta Pekingiin päätöksessä.
TerhAntti Kiinassa
Auringonnousu Gobin autiomaassa oli upea. Saavuimme Kiinaan (Erlianin
asemalle) tervetulofanfaarien saattelemana. Eri raideleveyden takia
juna ajettiin talliin ja alkoi eriskummallinen telojen vaihto. Ihan
kuin tupakka-autokisoissa, tunkit vaan isompia. Vaihdon aikana pääsi
käymään asemalla. Juna-aseman sijasta löysimme bussiaseman, mutta eipä
hätää, wc ja rahanvaihto toimivat sielläkin. Yhteensä raja-asemilla
saatiin kulumaan 5 ja puoli tuntia. Ollaan paraikaa asemalla ja suussa
ekat jätskit, kookosmehujäät, pitkään aikaan. Mongolia, joskaan ei
ehkä Kiinakaan, ole jälkiruokien luvattuja maita.
asemalle) tervetulofanfaarien saattelemana. Eri raideleveyden takia
juna ajettiin talliin ja alkoi eriskummallinen telojen vaihto. Ihan
kuin tupakka-autokisoissa, tunkit vaan isompia. Vaihdon aikana pääsi
käymään asemalla. Juna-aseman sijasta löysimme bussiaseman, mutta eipä
hätää, wc ja rahanvaihto toimivat sielläkin. Yhteensä raja-asemilla
saatiin kulumaan 5 ja puoli tuntia. Ollaan paraikaa asemalla ja suussa
ekat jätskit, kookosmehujäät, pitkään aikaan. Mongolia, joskaan ei
ehkä Kiinakaan, ole jälkiruokien luvattuja maita.
perjantai 20. heinäkuuta 2007
Luonnonlapset
Mongolialaiset tuntuvat olevan varsinaisia luonnonlapsia. Kaupunki - maan ainoa on kaytannossa Ulan Bator - on pienuudestaan huolimatta todella kaoottinen, kun taas maaseudulla tuntuu luonnonlaheisyydesta huolimatta olevan paljon enemman jarjestysta ja logiikkaa. Nama ihmiset ratsastavat paljon paremmin villihevosella kuin kayttavat paapostin pyoro-ovia.
Liikenteessa ei ole juuri mitaan saantoja eika taloilla katuosoitteita. Katu pitaa ylittaa ilmeisesti buddhalaisia rukouksia toistellen ja parasta toivoen. Suojatiet ja liikennevalot (jalkimmaisia varmaan 10 koko kaupungissa, no vahan liioitellen) ovat yhta merkityksettomia autoilijoille ja jalankulkijoille. Pitaa vaan kayttaa puskurina keskella katua laittomia u-kaannoksia tekevia autoja ja sen jalkeen juosta eteenpain auto autolta. Kommunikointi tapahtuu voimakkaiden toottaussarjojen avulla.
Kun paasee tien yli, miten sitten loytaa etsimansa paikan? Osoitteet ovat alueita ja talojen numeroita. Esimerkiksi Baga Toiruun alueella on sanotaan 50 taloa, mutta ei missaan jarjestyksessa, eli ainakin tottumattoman pitaa kayda koko district lapi ennen kuin oikea talo ehka loytyy. Rapun numeroita ei kannata odottaa.
Liikenteessa ei ole juuri mitaan saantoja eika taloilla katuosoitteita. Katu pitaa ylittaa ilmeisesti buddhalaisia rukouksia toistellen ja parasta toivoen. Suojatiet ja liikennevalot (jalkimmaisia varmaan 10 koko kaupungissa, no vahan liioitellen) ovat yhta merkityksettomia autoilijoille ja jalankulkijoille. Pitaa vaan kayttaa puskurina keskella katua laittomia u-kaannoksia tekevia autoja ja sen jalkeen juosta eteenpain auto autolta. Kommunikointi tapahtuu voimakkaiden toottaussarjojen avulla.
Kun paasee tien yli, miten sitten loytaa etsimansa paikan? Osoitteet ovat alueita ja talojen numeroita. Esimerkiksi Baga Toiruun alueella on sanotaan 50 taloa, mutta ei missaan jarjestyksessa, eli ainakin tottumattoman pitaa kayda koko district lapi ennen kuin oikea talo ehka loytyy. Rapun numeroita ei kannata odottaa.
Uhur ja khon
Eiliset blogimerkinnat jaivat tekematta kansainvalisen viestiyhteyden hairioiden takia. Tanaan Ulan Batorissa on sahkokatkoksia, mutta tassa nettikahvilassa viela ainakin homma pelaa.
Saimme jurttaretkellamme lyhyen johdatuksen mongolian kieleen. Osaamme jo tarkeimman sanaston elikkas kotielaimet: lehma, hevonen, vuohi, lammas ja kameli. Jakki ei muistu enaa mieleen, mutta se ei olekaan niin tarkea kotielain. Tamma on myos helppo muistaa: se on sama kuin lehma ruotsiksi.
Yleismongoliaa kirjoitetaan nykyisin kyrillisilla kirjaimilla menneen neuvostovallan vaikutuksen takia. Perinteinen, vuosisatoja vanha mongolian kirjaimisto on sita vastoin aikamoista koukeroa. Sita kirjoitetaan ylhaalta alas ja se perustuu tavu- ja kirjainmerkkeihin. Tavumerkit voivat olla erilaisia riippuen siita, ovatko ne sanan alussa, keskella vai lopussa. Kuuleman mukaan kirjoitustapa on muotoutunut sellaiseksi, jotta sita voi kirjoittaa hevosen selassa istuessa. Katsokaa esimerkki googlesta, niin ymmarratte heti. Antti sai tastakin oppitunnin jurttain hamarassa.
Viimeista paivaa Ulan Batorissa. Matkamme viimeinen junaosuus alkaa illalla. Menemme ensin Ulan Batorista Jiningiin ja siella hyppaamme ensimmaiseen Pekingiin menevaan junaan.
Saimme jurttaretkellamme lyhyen johdatuksen mongolian kieleen. Osaamme jo tarkeimman sanaston elikkas kotielaimet: lehma, hevonen, vuohi, lammas ja kameli. Jakki ei muistu enaa mieleen, mutta se ei olekaan niin tarkea kotielain. Tamma on myos helppo muistaa: se on sama kuin lehma ruotsiksi.
Yleismongoliaa kirjoitetaan nykyisin kyrillisilla kirjaimilla menneen neuvostovallan vaikutuksen takia. Perinteinen, vuosisatoja vanha mongolian kirjaimisto on sita vastoin aikamoista koukeroa. Sita kirjoitetaan ylhaalta alas ja se perustuu tavu- ja kirjainmerkkeihin. Tavumerkit voivat olla erilaisia riippuen siita, ovatko ne sanan alussa, keskella vai lopussa. Kuuleman mukaan kirjoitustapa on muotoutunut sellaiseksi, jotta sita voi kirjoittaa hevosen selassa istuessa. Katsokaa esimerkki googlesta, niin ymmarratte heti. Antti sai tastakin oppitunnin jurttain hamarassa.
Viimeista paivaa Ulan Batorissa. Matkamme viimeinen junaosuus alkaa illalla. Menemme ensin Ulan Batorista Jiningiin ja siella hyppaamme ensimmaiseen Pekingiin menevaan junaan.
keskiviikko 18. heinäkuuta 2007
Hevosia ja kilpikonna
Täysihoito jurtassa jatkuu. Asiat toimivat eläinten ehdoilla, joten
ero suomalaisen maatilan elämään on oikeastaan vain maisemassa ja
asuintavassa. Ratsastusretki kilpikonnan muotoista kivikasaa katsomaan
sai takapuolet kipeytymään. Jakit ja kamelit bongattiin jo aamupäivän
harjoitusridellä. Illalla katseltiin hevosen lypsämistä ja
maistettiin airagia eli käytettyä tammanmaitoa. Aika siistiä tavaraa:
maku jugurtin ja oluen välistä, haju uskomattoman kuvottava. Loistavaa
juomapelimatskua siis! Lampaanluupelit jatkuvat ja paska palaa
kaminassa, elämä siis mallillaan.
ero suomalaisen maatilan elämään on oikeastaan vain maisemassa ja
asuintavassa. Ratsastusretki kilpikonnan muotoista kivikasaa katsomaan
sai takapuolet kipeytymään. Jakit ja kamelit bongattiin jo aamupäivän
harjoitusridellä. Illalla katseltiin hevosen lypsämistä ja
maistettiin airagia eli käytettyä tammanmaitoa. Aika siistiä tavaraa:
maku jugurtin ja oluen välistä, haju uskomattoman kuvottava. Loistavaa
juomapelimatskua siis! Lampaanluupelit jatkuvat ja paska palaa
kaminassa, elämä siis mallillaan.
tiistai 17. heinäkuuta 2007
Heitä vuohta
Jurtassa kynttilän valossa ja kaminan lämmössä. Polttoaineena on
muuten sitä ihteään. Naapurijurtasta kuuluu juttelua, seinän takaa
hevosen korskuntaa ja koiran haukuntaa. Vietimme illan pelailemalla
eri pelejä vuohen ja lampaan luilla. Varsin monipuolisia ovat.
Pelikavereina isäntäväen 12 v. tyttärentytär ja mukanamme seuraava
englanninopiskelija-tulkki, jonka enkuntaito ei toistaiseksi ole
mainittavampi kuin mun (Terhin) venäjä.
muuten sitä ihteään. Naapurijurtasta kuuluu juttelua, seinän takaa
hevosen korskuntaa ja koiran haukuntaa. Vietimme illan pelailemalla
eri pelejä vuohen ja lampaan luilla. Varsin monipuolisia ovat.
Pelikavereina isäntäväen 12 v. tyttärentytär ja mukanamme seuraava
englanninopiskelija-tulkki, jonka enkuntaito ei toistaiseksi ole
mainittavampi kuin mun (Terhin) venäjä.
Jurttain herkut
Jurtassa ollaan ja yhteys pelaa. Lihasoppa maistui, maitosnackit
vähemmän. Onneksi on sukkia mukana, joihin niitä voi piilottaa.
Lautasantenni puuttuu, mutta lattialla on muoviparketti. Isäntäperhe
on hostellinpitäjämme ystäviä.
vähemmän. Onneksi on sukkia mukana, joihin niitä voi piilottaa.
Lautasantenni puuttuu, mutta lattialla on muoviparketti. Isäntäperhe
on hostellinpitäjämme ystäviä.
maanantai 16. heinäkuuta 2007
Mongolia City
Ulan Bator on kansainvalinen kaupunki. Eilinen lounas syotiin Pizza Broadwayssa, paivakaljat juotiin Khan Braun Biergartenissa ja aamusampylat haettiin French Bakerysta. Jonkinlainen lansimaisen reppumatkailijan unelmakohde tama kai on. Englantia osataan, ihmiset ovat avuliaita, kaikki on halpaa, kaupat, ravintolat ja pankit (tugrikien vaihtoon) melkein aina auki, turisteista huolehditaan ja palveluita riittaa. Valtion tavaratalosta saa monia eurooppalaisia oluita ja kadulta tuoreita hedelmia. Kuitenkin tarpeeksi eksoottinen paikka siihen, etta reppureissaajat pitavat yhta ja vertailevat kokemuksiaan ehka enemman kuin muualla.
Venajalta Mongoliaan
Otetaanpa hieman takapakkia ja katsotaan, miten tanne Mongoliaan oikein jouduttiin. Yli vuorokauden junamatkaan Irkutskista Ulan Batoriin mahtui mm. seuraavaa:
- Kaksi venalaista hyttikumppania, joista toinen oli toissa Ulan Batorissa venalaisessa hotelli-ravintolassa. Han ei siita huolimatta puhunut sanaakaan englantia tai mongoliaa.
- Ykkosluokan hytti, jonka ainoana ansiona edelliseen verrattuna oli 10 senttia leveammat sangyt. Muutenkin venalainen juna hakkasi varustelussa kiinalaisen mennen tullen (ilmastointi, ilmaista ruokaa, vessapaperia aina saatavilla, letkusuihku toisessa vessassa jne.). Eli, hyva lukija, jos haluat menna Siperian lapi junalla, valitse venalainen vaihtoehto.
- 5 tunnin rajamuodollisuudet, jonka tuloksena ainakin 5 matkustajaa jai rajalle etsimaan viisumia. Aiemmin saman junan kyydista oli kuuleman mukaan jaanyt kaksi tyyppia, jotka pitivat hieman liian pitkan asemapaussin ja juna ehti lahtea. Saman huhun mukaan toinen oli suomalainen. Varmasti olisi hymy herkassa, jos noin kavisi keskella Siperiaa.
- Jarjettoman aikaisin kiinni mennyt ravintolavaunu. Onneksi oli mukana pussikeittoja ja nuudeleita.
- Upeita Baikalin vuoristoisia maisemia. Talla kertaa poutasaassa.
- Niin ikaan upeita mongolialaisia maisemia. Vuoristoisia nekin, mutta maasto on jo huomattavasti karumpaa ja kuivempaa. Jurttakylia ja villihevoslaumoja nakyy siella taalla, autoteita ei ollenkaan.
- Ilmainen kyyti asemalta hostellille. Palvelu pelaa ja kielitaito on ihan toista luokkaa kuin Venajalla.
- Kaksi venalaista hyttikumppania, joista toinen oli toissa Ulan Batorissa venalaisessa hotelli-ravintolassa. Han ei siita huolimatta puhunut sanaakaan englantia tai mongoliaa.
- Ykkosluokan hytti, jonka ainoana ansiona edelliseen verrattuna oli 10 senttia leveammat sangyt. Muutenkin venalainen juna hakkasi varustelussa kiinalaisen mennen tullen (ilmastointi, ilmaista ruokaa, vessapaperia aina saatavilla, letkusuihku toisessa vessassa jne.). Eli, hyva lukija, jos haluat menna Siperian lapi junalla, valitse venalainen vaihtoehto.
- 5 tunnin rajamuodollisuudet, jonka tuloksena ainakin 5 matkustajaa jai rajalle etsimaan viisumia. Aiemmin saman junan kyydista oli kuuleman mukaan jaanyt kaksi tyyppia, jotka pitivat hieman liian pitkan asemapaussin ja juna ehti lahtea. Saman huhun mukaan toinen oli suomalainen. Varmasti olisi hymy herkassa, jos noin kavisi keskella Siperiaa.
- Jarjettoman aikaisin kiinni mennyt ravintolavaunu. Onneksi oli mukana pussikeittoja ja nuudeleita.
- Upeita Baikalin vuoristoisia maisemia. Talla kertaa poutasaassa.
- Niin ikaan upeita mongolialaisia maisemia. Vuoristoisia nekin, mutta maasto on jo huomattavasti karumpaa ja kuivempaa. Jurttakylia ja villihevoslaumoja nakyy siella taalla, autoteita ei ollenkaan.
- Ilmainen kyyti asemalta hostellille. Palvelu pelaa ja kielitaito on ihan toista luokkaa kuin Venajalla.
Eiggy ja reissaajat
Vastaanotto Ulanbatorissa oli lammin: pieni mongolialaisnainen Eiggy (oikeaa nimea ei pysty muistamaan) etsiskeli meita asemalla lapun kanssa, jossa luki Antti Hanasen. Loysimme toisemme seka amerikkalaistytto Karin, joka oli tulossa samaan hostelliin. Eiggy nappasi kadulta jonkun auton, johon hyppasimme ja joka vei meidat paakatua pitkin majapaikkaamme.
Kun paasimme sisaan, Eiggy istutti meidat keittioon ja tarjosi teeta ja pikkuleipia. Juttelimme niita naita, Eiggy naytti ystavalta saamaansa suomen oppikirjaa ja me kerroimme suunnitelmistamme Mongoliassa. Hostelli oli samankaltainen kuin Irkutskissa: asunto kerrostalossa, jossa on kaksi 2 hengen huonetta ja 1 dormi, jossa ehka 6 vuodetta ja kaikille yhteinen vessa. Tosi kodikasta. Suosittelemme lampimasti.
Kaikin puolin mongolialaiset vaikuttavat erittan ystavallisilta ja kiireettomilta ihmisilta ja UB:ssa tosi moni puhuu englantia. Ihmiset ottavat kyytiin tai neuvovat tieta kadesta pitaen. Turisteille on todella paljon palveluja, mutta modernisaatiolla ja turismilla on seurauksensa. Kadulla on kerjaavia lapsia, joista kukaan ei tosin ole viela nayttanyt kovin nalkaiselta. Jotkut reissaajat myos kertoivat nuorten miesten joukoista, jotka ryostavat turisteja. Vodka on halpaa kuin saippua ja ongelma taallakin.
Illalla soimme Karin junassa tapaamien ihmisten kanssa. Ranskalaisia, skotti, israelilainen, venalainen, itavaltalainen, tanskalaisia...itavaltalainen arkkitehtiopiskelija oli toista vuotta perakkain Trans-Mongolian reissulla, koska se vaan on niin mahtava...mutta kaksi kertaa kuulemma riittaa. Melkein kaikki tekee jotain reissuja Ulanbatorin ulkopuolelle. Suurin osa tassa ymparistossa (ja palveluntarjoajia totisesti riittaa), mutta Kari lahti pitkalle reissulle Gobiin ja johonkin luonnonpuistoon.
Hostellilla joimme viela teeta kahden jenkin kanssa, jotka tyoskentelevat Mongoliassa jossain kehitysprojektissa. Pitaa kuulemma pysya poissa USA:sta seuraaviin vaaleihin (syksylla 2008) asti... Toinen kundeista kuulemma juo hanavetta, joten mekin paatimme kayttaa sita hampaiden pesuun. Hostellin keittiosta loytyi myos Trendi-lehti kevaalta 2005. Oliskohan olleet samat tytot, jotka vinkkasivat hostellista? Kiitos vaan vinkista, tosi mukava paikka.
Kun paasimme sisaan, Eiggy istutti meidat keittioon ja tarjosi teeta ja pikkuleipia. Juttelimme niita naita, Eiggy naytti ystavalta saamaansa suomen oppikirjaa ja me kerroimme suunnitelmistamme Mongoliassa. Hostelli oli samankaltainen kuin Irkutskissa: asunto kerrostalossa, jossa on kaksi 2 hengen huonetta ja 1 dormi, jossa ehka 6 vuodetta ja kaikille yhteinen vessa. Tosi kodikasta. Suosittelemme lampimasti.
Kaikin puolin mongolialaiset vaikuttavat erittan ystavallisilta ja kiireettomilta ihmisilta ja UB:ssa tosi moni puhuu englantia. Ihmiset ottavat kyytiin tai neuvovat tieta kadesta pitaen. Turisteille on todella paljon palveluja, mutta modernisaatiolla ja turismilla on seurauksensa. Kadulla on kerjaavia lapsia, joista kukaan ei tosin ole viela nayttanyt kovin nalkaiselta. Jotkut reissaajat myos kertoivat nuorten miesten joukoista, jotka ryostavat turisteja. Vodka on halpaa kuin saippua ja ongelma taallakin.
Illalla soimme Karin junassa tapaamien ihmisten kanssa. Ranskalaisia, skotti, israelilainen, venalainen, itavaltalainen, tanskalaisia...itavaltalainen arkkitehtiopiskelija oli toista vuotta perakkain Trans-Mongolian reissulla, koska se vaan on niin mahtava...mutta kaksi kertaa kuulemma riittaa. Melkein kaikki tekee jotain reissuja Ulanbatorin ulkopuolelle. Suurin osa tassa ymparistossa (ja palveluntarjoajia totisesti riittaa), mutta Kari lahti pitkalle reissulle Gobiin ja johonkin luonnonpuistoon.
Hostellilla joimme viela teeta kahden jenkin kanssa, jotka tyoskentelevat Mongoliassa jossain kehitysprojektissa. Pitaa kuulemma pysya poissa USA:sta seuraaviin vaaleihin (syksylla 2008) asti... Toinen kundeista kuulemma juo hanavetta, joten mekin paatimme kayttaa sita hampaiden pesuun. Hostellin keittiosta loytyi myos Trendi-lehti kevaalta 2005. Oliskohan olleet samat tytot, jotka vinkkasivat hostellista? Kiitos vaan vinkista, tosi mukava paikka.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2007
lauantai 14. heinäkuuta 2007
Antakaamme Irkutskille mahdollisuus
Eiliseen kirjoitukseen palataksemme: kaikki kaupungit näyttävät
jumalan hylkäämille ja rumille kun ne kohtaa eilisen kaltaisessa
säässä. Irkutskin pääkadut ja sen talot olivat kauniita ja
hyväkuntoisia. Iltaravintolamme olisi tyylikkyydessään voinut olla
millä tahansa keskieurooppalaisella kävelykadulla. Siperian Pariisi
oli visiitin arvoinen, vaikkakin lyhyen sellaisen.
jumalan hylkäämille ja rumille kun ne kohtaa eilisen kaltaisessa
säässä. Irkutskin pääkadut ja sen talot olivat kauniita ja
hyväkuntoisia. Iltaravintolamme olisi tyylikkyydessään voinut olla
millä tahansa keskieurooppalaisella kävelykadulla. Siperian Pariisi
oli visiitin arvoinen, vaikkakin lyhyen sellaisen.
Kännyssä lukee Far East. Se taitaa tarkoittaa, että on kaukana kotoa.
Metsistä vuorien kautta aroille
Nousimme aamulla Irkutskista kiinalaiseen junaan, ja päivä on mennyt
upeita maisemia katsellessa. Lukuunottamatta 3 tunnin aamupäiväunia.
Sisäiset kellot ovat ihan sekaisin, meidän piti nousta tänäaamuna
nimittäin ennen kymmentä illalla Suomen aikaa.
Ensin seurasimme Baikalin rantoja ja juna kulki vuorilla ja sukelsi
välillä tunneliin. Auringonnousu Baikalilla oli kaunis. Irkutskin ja
varsinkin Ulan uden jälkeen sekä talot että teollisuuslaitokset
muuttuivat huonommin hoidetun näköisiksi. Kanssamme matkustava
venäläinen nainen ei ymmärrä, miksi emme vietä lomaamme Italiassa tai
Espanjassa... Viime tunteina maisema on ollut mäkistä aroa, välillä
järviä ja jopa yksi villihevoslauma! Nyt hoidetaan rajamuodollisuuksia
Naushkissa.
upeita maisemia katsellessa. Lukuunottamatta 3 tunnin aamupäiväunia.
Sisäiset kellot ovat ihan sekaisin, meidän piti nousta tänäaamuna
nimittäin ennen kymmentä illalla Suomen aikaa.
Ensin seurasimme Baikalin rantoja ja juna kulki vuorilla ja sukelsi
välillä tunneliin. Auringonnousu Baikalilla oli kaunis. Irkutskin ja
varsinkin Ulan uden jälkeen sekä talot että teollisuuslaitokset
muuttuivat huonommin hoidetun näköisiksi. Kanssamme matkustava
venäläinen nainen ei ymmärrä, miksi emme vietä lomaamme Italiassa tai
Espanjassa... Viime tunteina maisema on ollut mäkistä aroa, välillä
järviä ja jopa yksi villihevoslauma! Nyt hoidetaan rajamuodollisuuksia
Naushkissa.
perjantai 13. heinäkuuta 2007
Baikal sumussa
Perjantai 13. alkoi hyvin ja huonosti. Saimme junaliput pois taalta jumalanhylkaamasta maailmankolkasta, siis Irkutskista. Tosin lahdemme jo huomenaamulla ennen kuutta. Kuutosjuna seuraavana aamuna oli jo tayteen buukattu, samoin lauantai-illan paikallisjuna No, matkustetaan sitten kiinalaisessa ykkosluokassa.
Kun paasimme hostelille, oli vahan vaikea uskoa, etta se todella oli siina. Kerrostalon rappu ilman minkaanlaisia kyltteja. Osoite oli kuitenkin oikea. Odottelimme henkilokuntaa tunnin verran, ja kun Leonid tuli ja paasimme sisaan, leopardikuvioiset peitot suorastaan haikaisivat.
Ja sitten oli paastava Baikalille, vaikka vetta tuli taivaalta - ja tulee edelleen - solkenaan. Eikun minibussiin ja matkaan. Sumuinen jarvi oli vaikuttava ja hieman aavemainen, vaikka paremmin ympariston vuoret olisivat nakyneet ilman sita. Antille tuli mieleen Skotlannin jarvet, Terhille saariretki Irlannissa.
Listvjankan kylapahasessa oli muutama kalastusalus, joitakin hotelleja ja kaksi kirkkoa. Lisaksi paakadulla patsasteli autojen seassa 3 lehmaa. Baikalissa kasvavaa omul-kalaa maistoimme heti ensimmaisessa kahvilassa ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.
Irkutskin asemalta lahtevien minibussien hinta ei huimannut paata: 70 ruplaa per nena suuntaansa. Nyt istumme nettikahvilassa Leninin ja Karl Marxin katujen kulmassa.
Kun paasimme hostelille, oli vahan vaikea uskoa, etta se todella oli siina. Kerrostalon rappu ilman minkaanlaisia kyltteja. Osoite oli kuitenkin oikea. Odottelimme henkilokuntaa tunnin verran, ja kun Leonid tuli ja paasimme sisaan, leopardikuvioiset peitot suorastaan haikaisivat.
Ja sitten oli paastava Baikalille, vaikka vetta tuli taivaalta - ja tulee edelleen - solkenaan. Eikun minibussiin ja matkaan. Sumuinen jarvi oli vaikuttava ja hieman aavemainen, vaikka paremmin ympariston vuoret olisivat nakyneet ilman sita. Antille tuli mieleen Skotlannin jarvet, Terhille saariretki Irlannissa.
Listvjankan kylapahasessa oli muutama kalastusalus, joitakin hotelleja ja kaksi kirkkoa. Lisaksi paakadulla patsasteli autojen seassa 3 lehmaa. Baikalissa kasvavaa omul-kalaa maistoimme heti ensimmaisessa kahvilassa ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.
Irkutskin asemalta lahtevien minibussien hinta ei huimannut paata: 70 ruplaa per nena suuntaansa. Nyt istumme nettikahvilassa Leninin ja Karl Marxin katujen kulmassa.
torstai 12. heinäkuuta 2007
Kodikasta kupee-elämää
Saanko esitellä matalan majamme: 4 neliömetriä venäläistä junahyttiä.
Täältä löytyy kaikkea: sängyt, sohvat, keittiö, kirjasto, pyykkinarut,
henkarit sekä tupsuverhot ja itämainen matto. Varustukseen kuuluu myös
käyttämättömät ikkunanpesuvälineet, noin 17 pulloa vettä ja muutama
puoliksi tuhottu votkapullo. Radiosta kuuluu venäläinen poppi ja
pöytään on katettu kahvia, karkkeja ja suklaata. Kotoista on,
maisematkin kuin omasta ikkunasta Suomessa aina vähän väliä. Toisinaan
taas venäläiskyliä puutaloineen ja maalattuine ikkunanpuitteineen.
Kolinaankin on jo täysin tottunut.
Täältä löytyy kaikkea: sängyt, sohvat, keittiö, kirjasto, pyykkinarut,
henkarit sekä tupsuverhot ja itämainen matto. Varustukseen kuuluu myös
käyttämättömät ikkunanpesuvälineet, noin 17 pulloa vettä ja muutama
puoliksi tuhottu votkapullo. Radiosta kuuluu venäläinen poppi ja
pöytään on katettu kahvia, karkkeja ja suklaata. Kotoista on,
maisematkin kuin omasta ikkunasta Suomessa aina vähän väliä. Toisinaan
taas venäläiskyliä puutaloineen ja maalattuine ikkunanpuitteineen.
Kolinaankin on jo täysin tottunut.
Siperia, Venäjän Pohjanmaa
Tasaista maata riittää. Länsi- ja Itä-Siperian raja eli Jenisei-joki
ylitettiin aamulla. Krasnojarskin lähellä ovat karttaan neuvostoaikana
merkkaamattomat ydinjätevarastot ja avaruuskeskus. Isojen kaupunkien
asemat Omsk ja Novosibirsk on tehty kivestä ja marmorista,
valaistuksena valtavat kattokruunut. Ruokaa ilmestyy hyttiin aina kun
sitä vähiten odottaa. Jonkinlainen puolihoito-tyyppinen logiikka siinä
kai on. Vettä saadaan pullo päivässä. Kulutus on pientä ilmastoidussa
junassa ja hyttiemäntä naureskelee avaamattomien kasalle.
ylitettiin aamulla. Krasnojarskin lähellä ovat karttaan neuvostoaikana
merkkaamattomat ydinjätevarastot ja avaruuskeskus. Isojen kaupunkien
asemat Omsk ja Novosibirsk on tehty kivestä ja marmorista,
valaistuksena valtavat kattokruunut. Ruokaa ilmestyy hyttiin aina kun
sitä vähiten odottaa. Jonkinlainen puolihoito-tyyppinen logiikka siinä
kai on. Vettä saadaan pullo päivässä. Kulutus on pientä ilmastoidussa
junassa ja hyttiemäntä naureskelee avaamattomien kasalle.
keskiviikko 11. heinäkuuta 2007
Peli-ilta pectopahissa
Tiistain alkuillan pysähdyksen jälkeen ruokatoimitukset - onneksikin -
loppuivat ja lähdimme hollantilaisten Annemieken ja Nannen kanssa aika
komeaan ravintolavaunuun pelaamaan saksalaista lautapeliä
Kolonialistia. Oli oikein hauskaa, mutta tarjoilija kielsi lopulta
pelaamasta, ja tilasimme ruokaa. Seljankaa ja pihviä, ihan käypää
tavaraa.
Illalla jaksettiin pysyä hereillä Jekaterinburgiin asti. Siellä olikin
upea asemahalli kattokruunuineen.
Ollaan myös tutustuttu hyttikavereihin Timoon ja Maaritiin, jotka ovat
suunnilleen meidän vanhempiemme ikäisiä. Heilläkin on blogi.
Yllättävän hyvin aika on kulunut köllötellessä ja ihmetellessä. Vähän
väliä kyllä joku babushka koputtaa ovelle ja haluaa myydä villasukkia
tai olutta. Pitää virkeänä.
loppuivat ja lähdimme hollantilaisten Annemieken ja Nannen kanssa aika
komeaan ravintolavaunuun pelaamaan saksalaista lautapeliä
Kolonialistia. Oli oikein hauskaa, mutta tarjoilija kielsi lopulta
pelaamasta, ja tilasimme ruokaa. Seljankaa ja pihviä, ihan käypää
tavaraa.
Illalla jaksettiin pysyä hereillä Jekaterinburgiin asti. Siellä olikin
upea asemahalli kattokruunuineen.
Ollaan myös tutustuttu hyttikavereihin Timoon ja Maaritiin, jotka ovat
suunnilleen meidän vanhempiemme ikäisiä. Heilläkin on blogi.
Yllättävän hyvin aika on kulunut köllötellessä ja ihmetellessä. Vähän
väliä kyllä joku babushka koputtaa ovelle ja haluaa myydä villasukkia
tai olutta. Pitää virkeänä.
Aasiassa ollaan, Ural oli matala.
tiistai 10. heinäkuuta 2007
Kohti Uralia
Ränsistyneitä latoja, teollisuuslaitoksia ja Ladoja. Tältä Venäjän
maaseutu näyttää junan ikkunasta. Kirov oli äsken ja kohta Balezivo.
Yhteydet toimii asemilla hyvin. Eilisiltana juhlittiin matkan alkua
venäläisellä samppanjalla hollantilaisten tyttöjen ja
vladivostokilaisten äidin ja tyttären kanssa. Omassa hytissämme
matkustaa suomalainen pariskunta!
Täällä on jaettu lentokonehenkistä ruokaa ja vettä, tää on ihan uus
juttu, kiva yllätys kaikille.
maaseutu näyttää junan ikkunasta. Kirov oli äsken ja kohta Balezivo.
Yhteydet toimii asemilla hyvin. Eilisiltana juhlittiin matkan alkua
venäläisellä samppanjalla hollantilaisten tyttöjen ja
vladivostokilaisten äidin ja tyttären kanssa. Omassa hytissämme
matkustaa suomalainen pariskunta!
Täällä on jaettu lentokonehenkistä ruokaa ja vettä, tää on ihan uus
juttu, kiva yllätys kaikille.
maanantai 9. heinäkuuta 2007
Neuvostokansan saavutuksia
Tanaan tutustuttiin neuvostokansan suuriin saavutuksiin puistossa, jonka numeroituja paviljonkeja kelpasi puoluejohdon nayttaa ulkomaalaisille. Keskelle puistoa oli roudattu tietysti Tupolev ja jaljitelma avaruusraketista.
Juna lahtee kohta, paateasemana Siperia. Matka-aikaa ei lasketa tunneissa ja minuuteissa vaan vuorokausissa.
Juna lahtee kohta, paateasemana Siperia. Matka-aikaa ei lasketa tunneissa ja minuuteissa vaan vuorokausissa.
sunnuntai 8. heinäkuuta 2007
Uusia tuttavuuksia
Tavattiin illalla lähibaarissa 2 hollantilaista tyttöä, jotka
matkustaa samassa junavaunussa Irkutskiin. Irkutsk -UB välille ei
saatu ns. oikealtakaan assalta lippuja.
matkustaa samassa junavaunussa Irkutskiin. Irkutsk -UB välille ei
saatu ns. oikealtakaan assalta lippuja.
Tänään käytiin Gumissa, joka symboloi hyvin muutosta: 9 v sitten
kaikki liiketilat oli kiinni ja babushkat möi tilkkutöitä käytävällä.
Nyt liikkeissä oli Luiskaa ja Burberryä, käytävällä samppanjanäyttely.
Leninin mausoleumi oli yhtä friikki kuin viimeksi, nyt vaan 100 000
turistia enemmän. "Oppaat" otti portilla maksua, jos halusi päästä
sisään jonottamatta. Jakoivat rahat varmaan koppalakkien kanssa. Jolki
palki eli Hitto soikoon tarjosi kivan keräilylounaan. Gorkin puiston
ympäristössä suuruudenhulluus jaksoi edelleen ihmetyttää. Teiden ja
rakennusten koko on useimmiten kategoriaa "naurettavan suuri ".
lauantai 7. heinäkuuta 2007
Rumuuden esteetikot ry.
Miksi taalla on kaikki niin valtavaa. Jos ei valtavaa, niin vahintaan suuruudenhullua. Ja punainen tori on tuossa, ja vaitan kayneeni jopa tuossa McDonaldsissa, mutta eri kaupunki tama on kuin 9 vuotta sitten. Kaupoista saa ihan mita vaan. Ja niita on aika paljon. Kaytiin vahan tutustumassa uuteen ostoskeskukseen, Tsumiin. Lastenosastolla ihan samat merkkituotteet kuin aikuisten, ja merkkeja ei ole ihan vahan. Dolce & Gabbanan pikkutyton toppi vain 150 euroa. Sorry Iines, ei lahtenyt talla kertaa mukaan.
Entas hotelli sitten. Meidan 1 000 huoneen Vegan lisaksi samalla alueella on 4 muuta samankokoista kolossia. Nyt istun Gamman aulassa naputtamassa, kun Vegassa kuulemma huolletaan tietokoneita. (muut ovat Alfa, Beta ja Delta.) Huoneemme on 24. kerroksessa ja nakymat ovat aika surrealistiset. On bussiasemaa, jokea, sipulipalatsia, kerrostaloja, toreja, ihan mita vaan. Toisaalta ihan disneylandia, toisaalta sita rujoa rumuutta.
Paivaunilla ollessani Antti havaitsi, etta olimme lopulta sittenkin olleet vaaralla asemalla ostamassa aamulla niita lippuja. Asia alkoi hairita hanta sen verran, etta piti lahtea katsomaan, olisiko oikealla asemalla sittenkin viela lippuja, kuka neuvojistamme oli oikeassa. Tai onko viela joku muu vaihtoehto, miten asia toimii tai on toimimatta. Taalla tosin ei hammastyta enaa juuri mikaan.
Taytyy sanoa, etta muutamasta osaamastani venajan sanasta on kylla ollut todella hyotya.
Entas hotelli sitten. Meidan 1 000 huoneen Vegan lisaksi samalla alueella on 4 muuta samankokoista kolossia. Nyt istun Gamman aulassa naputtamassa, kun Vegassa kuulemma huolletaan tietokoneita. (muut ovat Alfa, Beta ja Delta.) Huoneemme on 24. kerroksessa ja nakymat ovat aika surrealistiset. On bussiasemaa, jokea, sipulipalatsia, kerrostaloja, toreja, ihan mita vaan. Toisaalta ihan disneylandia, toisaalta sita rujoa rumuutta.
Paivaunilla ollessani Antti havaitsi, etta olimme lopulta sittenkin olleet vaaralla asemalla ostamassa aamulla niita lippuja. Asia alkoi hairita hanta sen verran, etta piti lahtea katsomaan, olisiko oikealla asemalla sittenkin viela lippuja, kuka neuvojistamme oli oikeassa. Tai onko viela joku muu vaihtoehto, miten asia toimii tai on toimimatta. Taalla tosin ei hammastyta enaa juuri mikaan.
Taytyy sanoa, etta muutamasta osaamastani venajan sanasta on kylla ollut todella hyotya.
XEICNNKI-MOCKBA
Aloitimme reissun oluilla ja todennakoisesti - ja toivottavasti - matkan kalleimmilla blineilla, 5 euroa per latty. Loppuillan noin 7-vuotias venalainen Mark piti meille hytissa kielikylpya leikkimalla moottorisahamurhaajaa, taikuria ja robotinohjaajaa ja puhumalla samalla taukoamatta. Kuuntelimme samalla mp3-soittimesta Ultra Bran Moskovaa. Mina ainakin turvauduin yoksi korvatulppiin. Kanssamme matkustanut venalainen perhe oli kylla oikein mukava.
Perilla etsimme aseman, josta saisimme liput junaan valille Irkutsk - Ulan Bator. Jonotettiin ehka kolme varttia, mutta lippuja ei kuulemma ollut. Venalaiset nuoret jonossa neuvoivat toiselle asemalle ja kavimme viela kysymassa rakennuksen toisella puolella, missa oikeasti enkkua puhuva virkailija kertoi, etta Irkutskin kiintiossa on viela lippuja saatavissa, pitaa ostaa vasta sielta. Selvahan se sitten on.
Perilla etsimme aseman, josta saisimme liput junaan valille Irkutsk - Ulan Bator. Jonotettiin ehka kolme varttia, mutta lippuja ei kuulemma ollut. Venalaiset nuoret jonossa neuvoivat toiselle asemalle ja kavimme viela kysymassa rakennuksen toisella puolella, missa oikeasti enkkua puhuva virkailija kertoi, etta Irkutskin kiintiossa on viela lippuja saatavissa, pitaa ostaa vasta sielta. Selvahan se sitten on.
perjantai 6. heinäkuuta 2007
Tarvitsenko takkia?
Antti pohti tuossa, että tarvitseeko takkia ottaa mukaan. No, sattumalta säätietoja selvitellessään hän osui sivulle, josta tämäkin asia selvisi: http://www.doineedajacket.com/
Palvelu kertoo, että Mongoliassa ei juuri nyt tarvitse takkia. Miten sitä voisi elää ilman internetiä, joka kertoo meille vastauksen kaikkiin haluamiimme kysymyksiin ja niihinkin, joista emme halua tietää mitään.
Palvelu kertoo, että Mongoliassa ei juuri nyt tarvitse takkia. Miten sitä voisi elää ilman internetiä, joka kertoo meille vastauksen kaikkiin haluamiimme kysymyksiin ja niihinkin, joista emme halua tietää mitään.
torstai 5. heinäkuuta 2007
Yksi yö lähtöön on
Kohta alkaa jännittää.
Kirjoittelen vähän lisää matkasuunnitelmistamme. Niille ja niiden toteutumisille voi sitten reissun jälkeen naureskella tai vaihtoehtoisesti hymistellä tyytyväisenä, kuinka hyvin oli perillä asioista etukäteen.
Perjantai-iltana 6.7. Tolstoi-juna viheltää Helsingin asemalla ja aamulla olemme Moskovassa. Tämä siis mikäli kiltit Venäjän koppalakkiset tullisedät päästävät meidät maahan. Moskovaan saavuttuamme hiihtelemme suoraa päätä Jaroslavskajan asemalle ja ostamme junaliput välille Irkutsk-Ulan Bator. Peukut pystyyn, että saamme paikat sopivalle päivälle. Moskovassa hotellimme on Vega, joka sijaitsee ainakin omien webbisivujensa mukaan yhdessä kauneimmista Moskovan kolkista (lähin metroasema Partizanskaja). Kyseessä on 1 000 huoneen olympialaisia varten rakennettu hotellikolossi, joten saapa nähdä pitävätkö lupaukset paikkansa. Moskovassa yritämme tavata ainakin Leninin ja aiomme syödä hyvää gruusialaista ruokaa.
Maanantai-iltana 9.7. alkaa matkamme pisin junaosuus. Rossija-juna lähtee illalla kohti Siperiaa ja on reilun kolmen vuorokauden kuluttua perillä Irkutskissa. Matkustamme neljän hengen hytissä ja tilauksessa on mukavaa hyttiseuraa.
Siperian pariisiksikin kutsuttu Irkutsk on siis toinen pysähtymispaikkamme. Se sijaitsee lähellä Baikaljärveä, jota pitäisi päästä katsomaan. Se on ilmeisen helppoa: busseja ja turistitakseja kulkee Baikalin rantakylään, Listvjankaan tiheään tahtiin. Irkutskissa majoitumme pariksi yöksi Admiral-hostelliin, joka vastasi varauspyyntöömme salamaakin nopeammin.
Maanantaina 16.7. on suunnitelmissa jatkaa Trans-Mongolian rataa pitkin Ulan Batoriin. Reissun eksoottisin anti löytynee täältä. Mongolia on viisi kertaa Suomen kokoinen maa ja siellä on 2,5 miljoonaa asukasta. Jakkeja, hevosia, kameleita, aavikkoa, paimentolaisia ja jurttia riittää. Jurtassa aiotaan yöpyäkin. Ulan Batorissa asumme Mongolian Steppe Guesthousessa, jota nämä aiemmat reissaajat suosittelivat: http://www.elisanet.fi/travel/kiina/suomi.htm.
Mongolialainen matkatoimisto Selena Travel auttoi muuten meitä jo etukäteen jatkoyhteyksissä. Junaliput Ulan Batorista Kiinaan, Jiningiin pitäisi olla odottamassa meiltä Mongoliassa. Loistavaa palvelua ja vaivatonta kommunikointia englanniksi. Kiitokset Nyamkalle! Jiningistä on vielä pyydystettävä vielä yksi paikallisjuna Pekingiin ja sitten koko yli 8000 km:n junamatka on viimeistelyä vaille valmis.
Pekingin majoitukseksi valitsimme Lotus-nimisen hostellin. Yhtenä valintaperusteena oli, että se on ns. hutong-alueella, jossa talot ovat vielä matalia ja perinteisiä. Pekingiin rakennetaan pilvenpiirtäjiä hurjalla tohinalla ja nämä asumukset uhkaavat jäädä kirjaimellisesti markkinavoimien alleen polkemiksi.
Ja jotta eivät seikkailut kesken loppuisi, niin tulemme sunnuntaina 29.7. kotiin Aeroflotilla Moskovan kautta ja testaamme venäläisen transit-hallin ja matkalaukkujen siirron toimivuuden. Tutuilta Moskovan-kävijöiltä ei ole juurikaan kehuja sadellut.Matkan valmistelut alkavat olla tehtynä.
Tänään ja huomenna tehdään vielä viimeisiä täydennyksiä. Tobuy-listalla on ovat ainakin suihkusandaalit, junan pesualtaan tulppa (vinkki edellisiltä matkailijoilta), pikakahvia ja sateenvarjo. Todo:ssa taas rahan vaihtoa, MP3-soittimen biisivalintoja ja matkasuunnitelmien kirjoittamista blogiin (check!).
Niin, ja piti vielä mainita, että gmail näyttäisi olevan sittenkin paras blogin päivitystapa. Toimii rivakasti 2G-verkossakin. Mitenhän on jurttain verkkoyhteyksien laita?
Kirjoittelen vähän lisää matkasuunnitelmistamme. Niille ja niiden toteutumisille voi sitten reissun jälkeen naureskella tai vaihtoehtoisesti hymistellä tyytyväisenä, kuinka hyvin oli perillä asioista etukäteen.
Perjantai-iltana 6.7. Tolstoi-juna viheltää Helsingin asemalla ja aamulla olemme Moskovassa. Tämä siis mikäli kiltit Venäjän koppalakkiset tullisedät päästävät meidät maahan. Moskovaan saavuttuamme hiihtelemme suoraa päätä Jaroslavskajan asemalle ja ostamme junaliput välille Irkutsk-Ulan Bator. Peukut pystyyn, että saamme paikat sopivalle päivälle. Moskovassa hotellimme on Vega, joka sijaitsee ainakin omien webbisivujensa mukaan yhdessä kauneimmista Moskovan kolkista (lähin metroasema Partizanskaja). Kyseessä on 1 000 huoneen olympialaisia varten rakennettu hotellikolossi, joten saapa nähdä pitävätkö lupaukset paikkansa. Moskovassa yritämme tavata ainakin Leninin ja aiomme syödä hyvää gruusialaista ruokaa.
Maanantai-iltana 9.7. alkaa matkamme pisin junaosuus. Rossija-juna lähtee illalla kohti Siperiaa ja on reilun kolmen vuorokauden kuluttua perillä Irkutskissa. Matkustamme neljän hengen hytissä ja tilauksessa on mukavaa hyttiseuraa.
Siperian pariisiksikin kutsuttu Irkutsk on siis toinen pysähtymispaikkamme. Se sijaitsee lähellä Baikaljärveä, jota pitäisi päästä katsomaan. Se on ilmeisen helppoa: busseja ja turistitakseja kulkee Baikalin rantakylään, Listvjankaan tiheään tahtiin. Irkutskissa majoitumme pariksi yöksi Admiral-hostelliin, joka vastasi varauspyyntöömme salamaakin nopeammin.
Maanantaina 16.7. on suunnitelmissa jatkaa Trans-Mongolian rataa pitkin Ulan Batoriin. Reissun eksoottisin anti löytynee täältä. Mongolia on viisi kertaa Suomen kokoinen maa ja siellä on 2,5 miljoonaa asukasta. Jakkeja, hevosia, kameleita, aavikkoa, paimentolaisia ja jurttia riittää. Jurtassa aiotaan yöpyäkin. Ulan Batorissa asumme Mongolian Steppe Guesthousessa, jota nämä aiemmat reissaajat suosittelivat: http://www.elisanet.fi/travel/kiina/suomi.htm.
Mongolialainen matkatoimisto Selena Travel auttoi muuten meitä jo etukäteen jatkoyhteyksissä. Junaliput Ulan Batorista Kiinaan, Jiningiin pitäisi olla odottamassa meiltä Mongoliassa. Loistavaa palvelua ja vaivatonta kommunikointia englanniksi. Kiitokset Nyamkalle! Jiningistä on vielä pyydystettävä vielä yksi paikallisjuna Pekingiin ja sitten koko yli 8000 km:n junamatka on viimeistelyä vaille valmis.
Pekingin majoitukseksi valitsimme Lotus-nimisen hostellin. Yhtenä valintaperusteena oli, että se on ns. hutong-alueella, jossa talot ovat vielä matalia ja perinteisiä. Pekingiin rakennetaan pilvenpiirtäjiä hurjalla tohinalla ja nämä asumukset uhkaavat jäädä kirjaimellisesti markkinavoimien alleen polkemiksi.
Ja jotta eivät seikkailut kesken loppuisi, niin tulemme sunnuntaina 29.7. kotiin Aeroflotilla Moskovan kautta ja testaamme venäläisen transit-hallin ja matkalaukkujen siirron toimivuuden. Tutuilta Moskovan-kävijöiltä ei ole juurikaan kehuja sadellut.Matkan valmistelut alkavat olla tehtynä.
Tänään ja huomenna tehdään vielä viimeisiä täydennyksiä. Tobuy-listalla on ovat ainakin suihkusandaalit, junan pesualtaan tulppa (vinkki edellisiltä matkailijoilta), pikakahvia ja sateenvarjo. Todo:ssa taas rahan vaihtoa, MP3-soittimen biisivalintoja ja matkasuunnitelmien kirjoittamista blogiin (check!).
Niin, ja piti vielä mainita, että gmail näyttäisi olevan sittenkin paras blogin päivitystapa. Toimii rivakasti 2G-verkossakin. Mitenhän on jurttain verkkoyhteyksien laita?
torstai 28. kesäkuuta 2007
Siperian junaliput taskussa
Reilu viikko aikaa matkan alkuun, ja reilu kuukausi siitä, kun päätettiin viimein lähteä reissuun. Junamatka Siperian halki on kiehtonut Terhiä jo pitkään, Antti taas on haikaillut Kiinaan jonkin aikaa.
Kiinan-matkan suunnittelu alkoi hyvin samalla kaavalla kuin matkojemme yleensä: Terhi toimii priimusmoottorina ja innostajana ja leikkii marttyyria tyyliin ”kun kukaan ei koskaan lähde mun kaa minnekään” ja nyt että ”taidanpa lähteä yksin sinne Kiinaan”. Sitten yhtäkkiä Antti innostuu ja surffaa kaiket illat travellerien keskustelupalstoilla, Google Earthissa ja kummallisenkielisissä juna-aikataulupalveluissa.
Päätös kyseisestä matkasta täytyykin tehdä vähintään kuukautta ennen lähtöä, koska viisumien hakeminen Venäjälle, Kiinaan ja Mongoliaan kestää yhteensä noin kolme ja puoli viikkoa. Viimeiset viisumit Mongolian lähetystöstä saimme muutama päivä sitten.
Suurin osa junalipuista on jo ostettu. Irkutskiin asti käytimme VR:n välillä niin törkeän kalliiksikin parjattua palvelua, mutta tiedetäänpä ainakin, että junassa on meille paikat. Kesällä junat varsinkin Ulan Batorin ja Pekingin välillä ovat hyvin täynnä, emmekä mekään enää muutama viikko sitten saaneet paikkoja haluamaamme junaan. Myöskään paikallisjunan kakkosluokkaan UB:sta Pekingiin ei enää ollut tilaa. Niinpä varasimme paikat Hohhottiin menevään junaan ja hyppäämme pois Jiningissä. Koska matkaan on varattu aikaa vain reilut kolme viikkoa, emme halunneet ottaa sitä riskiä, että jäämme jumiin Mongoliaan, emmekä ehdi viettää tarpeeksi aikaa Pekingissä. Nyt Pekingissä olisi tarkoitus viettää viikko, ennen kuin Aeroflot lennättää meidät Moskovan kautta takaisin kotiin.
Kiinan-matkan suunnittelu alkoi hyvin samalla kaavalla kuin matkojemme yleensä: Terhi toimii priimusmoottorina ja innostajana ja leikkii marttyyria tyyliin ”kun kukaan ei koskaan lähde mun kaa minnekään” ja nyt että ”taidanpa lähteä yksin sinne Kiinaan”. Sitten yhtäkkiä Antti innostuu ja surffaa kaiket illat travellerien keskustelupalstoilla, Google Earthissa ja kummallisenkielisissä juna-aikataulupalveluissa.
Päätös kyseisestä matkasta täytyykin tehdä vähintään kuukautta ennen lähtöä, koska viisumien hakeminen Venäjälle, Kiinaan ja Mongoliaan kestää yhteensä noin kolme ja puoli viikkoa. Viimeiset viisumit Mongolian lähetystöstä saimme muutama päivä sitten.
Suurin osa junalipuista on jo ostettu. Irkutskiin asti käytimme VR:n välillä niin törkeän kalliiksikin parjattua palvelua, mutta tiedetäänpä ainakin, että junassa on meille paikat. Kesällä junat varsinkin Ulan Batorin ja Pekingin välillä ovat hyvin täynnä, emmekä mekään enää muutama viikko sitten saaneet paikkoja haluamaamme junaan. Myöskään paikallisjunan kakkosluokkaan UB:sta Pekingiin ei enää ollut tilaa. Niinpä varasimme paikat Hohhottiin menevään junaan ja hyppäämme pois Jiningissä. Koska matkaan on varattu aikaa vain reilut kolme viikkoa, emme halunneet ottaa sitä riskiä, että jäämme jumiin Mongoliaan, emmekä ehdi viettää tarpeeksi aikaa Pekingissä. Nyt Pekingissä olisi tarkoitus viettää viikko, ennen kuin Aeroflot lennättää meidät Moskovan kautta takaisin kotiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
