Siperian junaliput taskussa

Reilu viikko aikaa matkan alkuun, ja reilu kuukausi siitä, kun päätettiin viimein lähteä reissuun. Junamatka Siperian halki on kiehtonut Terhiä jo pitkään, Antti taas on haikaillut Kiinaan jonkin aikaa.

Kiinan-matkan suunnittelu alkoi hyvin samalla kaavalla kuin matkojemme yleensä: Terhi toimii priimusmoottorina ja innostajana ja leikkii marttyyria tyyliin ”kun kukaan ei koskaan lähde mun kaa minnekään” ja nyt että ”taidanpa lähteä yksin sinne Kiinaan”. Sitten yhtäkkiä Antti innostuu ja surffaa kaiket illat travellerien keskustelupalstoilla, Google Earthissa ja kummallisenkielisissä juna-aikataulupalveluissa.

Päätös kyseisestä matkasta täytyykin tehdä vähintään kuukautta ennen lähtöä, koska viisumien hakeminen Venäjälle, Kiinaan ja Mongoliaan kestää yhteensä noin kolme ja puoli viikkoa. Viimeiset viisumit Mongolian lähetystöstä saimme muutama päivä sitten.

Suurin osa junalipuista on jo ostettu. Irkutskiin asti käytimme VR:n välillä niin törkeän kalliiksikin parjattua palvelua, mutta tiedetäänpä ainakin, että junassa on meille paikat. Kesällä junat varsinkin Ulan Batorin ja Pekingin välillä ovat hyvin täynnä, emmekä mekään enää muutama viikko sitten saaneet paikkoja haluamaamme junaan. Myöskään paikallisjunan kakkosluokkaan UB:sta Pekingiin ei enää ollut tilaa. Niinpä varasimme paikat Hohhottiin menevään junaan ja hyppäämme pois Jiningissä. Koska matkaan on varattu aikaa vain reilut kolme viikkoa, emme halunneet ottaa sitä riskiä, että jäämme jumiin Mongoliaan, emmekä ehdi viettää tarpeeksi aikaa Pekingissä. Nyt Pekingissä olisi tarkoitus viettää viikko, ennen kuin Aeroflot lennättää meidät Moskovan kautta takaisin kotiin.