Otetaanpa hieman takapakkia ja katsotaan, miten tanne Mongoliaan oikein jouduttiin. Yli vuorokauden junamatkaan Irkutskista Ulan Batoriin mahtui mm. seuraavaa:
- Kaksi venalaista hyttikumppania, joista toinen oli toissa Ulan Batorissa venalaisessa hotelli-ravintolassa. Han ei siita huolimatta puhunut sanaakaan englantia tai mongoliaa.
- Ykkosluokan hytti, jonka ainoana ansiona edelliseen verrattuna oli 10 senttia leveammat sangyt. Muutenkin venalainen juna hakkasi varustelussa kiinalaisen mennen tullen (ilmastointi, ilmaista ruokaa, vessapaperia aina saatavilla, letkusuihku toisessa vessassa jne.). Eli, hyva lukija, jos haluat menna Siperian lapi junalla, valitse venalainen vaihtoehto.
- 5 tunnin rajamuodollisuudet, jonka tuloksena ainakin 5 matkustajaa jai rajalle etsimaan viisumia. Aiemmin saman junan kyydista oli kuuleman mukaan jaanyt kaksi tyyppia, jotka pitivat hieman liian pitkan asemapaussin ja juna ehti lahtea. Saman huhun mukaan toinen oli suomalainen. Varmasti olisi hymy herkassa, jos noin kavisi keskella Siperiaa.
- Jarjettoman aikaisin kiinni mennyt ravintolavaunu. Onneksi oli mukana pussikeittoja ja nuudeleita.
- Upeita Baikalin vuoristoisia maisemia. Talla kertaa poutasaassa.
- Niin ikaan upeita mongolialaisia maisemia. Vuoristoisia nekin, mutta maasto on jo huomattavasti karumpaa ja kuivempaa. Jurttakylia ja villihevoslaumoja nakyy siella taalla, autoteita ei ollenkaan.
- Ilmainen kyyti asemalta hostellille. Palvelu pelaa ja kielitaito on ihan toista luokkaa kuin Venajalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti